Viime viikolla tein lehdistötiedotteen Mikkelin Seudun Yrittäjien Yksinpuurtaja -palkinnon 2011 saajasta. Palkinnon tänään Yrittäjän päivänä vastaanottanut Arto Myyryläinen oli silminnähden iloinen tunnustuksesta, joka tuli yli 20 vuoden yksinyrittämisen jälkeen. Perinteikkään osto- ja myyntiliikkeen omistajaa kiitetään palkintoperusteissa positiivisesta asenteesta, jolla hän on vuosikaudet palvellut sekä vakituisia että satunnaisia asiakkaita.
Juuri näitä, arjen ahertajia meillä riittää. Onneksi Mikkelin Seudun Yrittäjät on alkanut nostaa itsensä työllistäjiä aina kerran vuoteen framille, sillä Suomen Yrittäjien jäsenyrityksistä jopa puolet on yhden hengen mikroyrityksiä.
|
||||||
 |
Tässä on mielestäni ihannetilanne. Haastateltava antaa itsestään juttuvinkin. Hän ei tee juttua valmiiksi toimittajan puolesta, mutta pläjäyttää sähköpostissa muutamia mielenkiintoisia pointteja elämästään. Siitä on helppo lähteä miettimään näkökulmaa jutulle. Kauppaan ja teen jutun. Valokuvaaja ottaa siihen loistavat kuvat. Mutta ei tässä vielä kaikki: haastateltava haluaa tiedon, milloin juttu julkaistaan – ihan vain sen takia, että lehden kyseistä numeroa voi tilata paikalliseen kauppaan enemmän irtomyyntin. ”Kyläläisiä kuitenkin kiinnostaa.” Ovatkohan lehdet tilastoineet miten paljon irtonumeromyynti kasvaa, kun lehdessä on mielenkiintoinen juttu maakunnasta? Ai niin, se edellyttää sitä, että ihmiset uskaltavat tunnustaa etukäteen päässeensä valtakunnan lehteen jotta lähipiiri osaa lehden ostaa. Aloitin kesälomani 23.7.2011 katsomalla poikkeuksellisesti uutislähetystä telkkarista. Syynä oli edellispäivänä Norjassa tapahtunut tragedia. Tuulia Thynell YLE:stä saa pisteet aamunavauksesta. Hän ei toivottanut ”Uutisista Hyvää huomenta”, kuten monet hänen kollegansa tekivät järkyttävistä uutisista huolimatta, vaan Tuulia kuittasi asian juuri sopivalla tavalla ”Uutisista huomenta.” Mielestäni on kornia toivotella hyviä huomenia jos kymmeniä ihmisiä on päässyt hengestään. Voisikohan tähän tehdä jonkinlaista linjausta toimituksissa? Usein minusta on vaikeinta haastatella tuttua tai puolituttua ihmistä. Tiedän heidän taustoistaan, mutta silti en saa antaa niiden vaikuttaa juttuun. Siitä ei siis välttämättä ole mitään hyötyä, että toimittaja ja haasteltava tuntevat toisensa perinjuurin. Silloin ainakin toimittajan on osattava pistää jo lähtötilanteessa Katto-Kassisen lippahattu päähän ja noustava katsomaan tilannetta täysin ulkopuolisen silmin. Huvittavimpia tilanteita syntyy kun haastateltava sanoo, että: ”tiedäthän sinä tämän, tästä oli puhetta silloin siinä kävelykadulla…” Ei jumankauta! Minä en kulje aina muistiinpanovälineiden kanssa ja kirjaa sivulauseissa ilmitulleita asioita ylös. Tämä toimittaja on joskus jopa vapaalla. Kohta peräti lomalla. Kävin eilen Voi Hyvin -lehden juttukeikalla. Haastateltavalla oli takanaan melkoinen määrä elämänkolhuja, eikä ihan niistä pienimmistä edes puhuttu. Eräs kaverini kyseli keikan jälkeen sainko siitä energiaa vai imikö haastateltava kaiken? Ilokseni sain todeta, että haastateltavani oli tälläkin kertaa selviytyjä. Yleensäkin jututettavani ovat ihmisiä, jotka suhtautuvat elämäänsä myönteisesti ja joista säteilee positiivista energiaa ympäristöönsä. Siinä yksi syy miksi olen freelancer. Saan tehdä juttuja ”hyvistä tyypeistä”. Laita vinkkiä tulemaan, jos lähipiirissäsi on joku, jonka elämästä moni voisi ottaa oppia. Metsäkellijä Mirja Nylanderin tarina on luettavissa lehden numerosta 8/2011 Juice Leskinen sanoi aikoinaan, että: ”Ei ole väliä onko yli- vai alipainoinen kunhan on tasapainoinen.” Pieksämäkeläiselle, vähän päälle nelikymppiselle naiselle, tähän tavoitteeseen pääsy on vaatinut paljon. ”Luoja yksin tietää kuinka monta kaalikeittodieettiä olen kokeillut”, hän toteaa. Lopulta vuoden 2009 syksyllä löytyi terveyskeskuslääkäri, joka kirjoitti hänelle lähetteen mahalaukun pienennysleikkaukseen. Kiloja lähti vuodessa kuutisenkymmentä. Pelkkää leikkausta odottaessa. Motivaatiota lisäsi toki rouvan halu nähdä pienen koululaisensa varttuvan ja kasvavan kohti tasapainoista elämää. Tehokkaita ovat siis nykyajan leikkaukset. Lue lisää Kotivinkin Viimeinen sana -palstalta numerosta 11/2011. Monenlaiset asiantuntijat kommentoivat näinä hetkinä joko Suomen uutta hallitusta, säätä tai kesälomista selviytymistä. Tässä loistava blogi siitä, kuinka kesästä ja lomasta voi saada mahdollisimman paljon irti. Siis itsensä lataamisen kannalta. Hidasta elämää. Kaatuneiden muistopäivä sai aivan uuden merkityksen tänä vuonna, kun Suomi voitti Ruotsin jääkiekon MM-kisoissa saaden kultaa. Voitonpäivälle puolestaan tuli uusi merkitys alkuviikosta samoissa kisoissa Suomen rökittäessä Venäjän. Huima viikonloppu jää takuulla mieleen. Vielä vuosien päästä törmätään kysymykseen: missä olit kun Suomi voitti jääkiekon MM-kultaa? Tai missä olit kun Mikael Granlund teki huikean ilmaveivinsä? Aivan yhtä suurta hurmiota ei saanut aikaiseksi Suomen euroviisuedustaja Paradise Oskar. Hyvin esiintynyt nuorukainen palkittiin kuitenkin viisuissa lehdistön suosikkina, joka on mielestäni jopa parempaa mainosta Suomelle kuin pilipalikisojen voitto. Mutta muistatko missä olit kun Lordi voitti Euroviisut vuonna 2006? Minä muistan. Olin samassa kotistudiossa, kuin nytkin, jääkiekon MM-kullan varmistuttua. Kiitos Yleisradio! Myyntitilanne kasvattaa. Näin muistuttaa huippuajattattelija, professori Alf Rehn Suomen Yrittäjäyhteisön videolla. Tottahan se on. Kivojen asioiden kehittäminen on yleensä hauskaa, mutta ei aina järin tuottavaa. Sama pätee myynnissäkin. Harva yrittäjä on niin myyntihenkinen, että nauttisi tilanteesta. Päin vastoin. Yritysneuvoja Antti Pajatsalo sanoo Etelä-Savon Yrittäjien Taloudentekijät -lehdessä, että puhelimen luuriin tarttumisen pelko on usein suurin este myynnille. Omalla kohdallani olen ratkaissut tämän tökkivän asian sillä, että pistän sen kalenteriin. Kun viikko-ohjelmassa lukee ”Tee myyntiä”, niin työ tulee tehtyä siinä missä muutkin työt. Tai ainakin tulee heiteltyä tarjouksia maailmalle. Vastausten saaminen on usein harmittavan pitkässä juoksussa. Moni juttuaihe voi olla pohdinnassa jopa kuukausia. Arg! Usein yksi aihe synnyttää freelancerille useamman jutun eri näkökulmista. Tänä keväänä olen perehtynyt kuorolaulun saloihin parin hyvin erityyppisen kuorolaisen kautta. Toinen on laulanut pienestä pitäen ja toinen on aloittanut lauluharrastuksensa aikuisiällä laulutaidottomien ryhmässä. Yhteistä harrastajille on se, että kumpikin kehuu kuorolaulussa piilevää yhdessä tekemisen tunnetta. Kuorolaulu on joukkuepeliä, jossa on kuunneltava tarkalla korvalla muita laulajia ja osattava olla jonkun johdettavana. Mielenkiintoinen yhtälö, josta voisi ammentaa jotain arkielämäänsä. Kenties kuorolaulun suosio perustuu siihen, että siinä on lupa irrotella sivistyneesti. Kuorokilpailutkaan eivät ole verisiä taistoja, vaan iloisia kohtaamisia, joissa laulu raikaa. Se tuli todistettua Mikkelissä käydyssä kuorokimarassa, jossa voittoon lauloi Mikkelin Viihdelaulajat. Lämpimät onnittelut vielä näin jälkikäteen! |
|||||
