Usein minusta on vaikeinta haastatella tuttua tai puolituttua ihmistä. Tiedän heidän taustoistaan, mutta silti en saa antaa niiden vaikuttaa juttuun. Siitä ei siis välttämättä ole mitään hyötyä, että toimittaja ja haasteltava tuntevat toisensa perinjuurin. Silloin ainakin toimittajan on osattava pistää jo lähtötilanteessa Katto-Kassisen lippahattu päähän ja noustava katsomaan tilannetta täysin ulkopuolisen silmin.
Huvittavimpia tilanteita syntyy kun haastateltava sanoo, että: ”tiedäthän sinä tämän, tästä oli puhetta silloin siinä kävelykadulla…” Ei jumankauta! Minä en kulje aina muistiinpanovälineiden kanssa ja kirjaa sivulauseissa ilmitulleita asioita ylös. Tämä toimittaja on joskus jopa vapaalla. Kohta peräti lomalla.
Leave a Reply