Tein taannoin juttua Oppimis- ja ohjauskeskus Mikaelin keittiössä työskentelevästä ravitsemishenkilöstä. Hän kertoi, että työ on sikäli mielenkiintoista, että keittiössä tehdään paljon lääkärin määräämiä erityisruokavalioita koska monilla lapsilla on aistiyliherkkyyttä. Se tulee esiin esimerkiksi ruoan hajuun, makuun tai rakenteeseen liittyen. Tämän takia raaka-aineet on oltava selkeästi tunnistettavissa ja annosten pelkistettyjä. Niinkin yksinkertaisen ruoan, kuten kinkkukiusauksen, kinkut [Lue lisää…]
|
||||||
 |
”Miten nuo vaunut kulkevat lumessa?” ”Onko teillä alettu jo pärjätä ilman vaippaa?” ”Mitä, osaako teidän Pekka* käyttää saksia?” Tämäntyylisiä kysymyksiä nousi esiin käydessäni jutunteossa Mikkelin Pitkäjärven seurakuntakodilla, jossa kotiäidit kokoontuvat perjantaisin. Äitien omasta aktiivisuudesta vuosia sitten syntynyt idea säännöllisille tapaamisille on hyvä esimerkki siitä, miten seurakunta voi olla osana ihmisten arkea. Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta on muuten [Lue lisää…] Olen monta kertaa muistutellut itselleni ja ystävilleni, että tärkeintä on olla armollinen itselleen. Jotain sen suuntaista pystyi aistimaan myös Tanssii tähtien kanssa -kisasta pudonneen Cristal Snown kohdalla sunnuntaina. Hän teki huikean matkan ja samalla tutkimuksen syvälle itseensä ”Siinä missä Cristal Snow menee vaikka läpi harmaan kiven, täytyy välillä riittää se, että on pelkkä Tapsa.”, mies [Lue lisää…] Olin viikonloppuna Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton järjestämällä erityisuimaopettajakurssilla. Paikalla oli niin lapsia kuin aikuisia, jotka tarvitsivat tavanomaista enemmän apua uinnin opettelussa. Ei voinut kuin ihailla sitä riemun määrää, mitä kurssilla näki. Kun 8-vuotias adhd-poika oppi liukumaan ja yhdistämään siihen potkut ei harjoittelusta meinannut tulla loppua. Neljännellä yhteisellä uintikerralla poika ui jo 3,5 metriä omin avuin. [Lue lisää…] Kiitos! Vuosittain jaettava Yksinpuurtaja-palkinto on hieno tapa nostaa esiin meitä itse itselleen työpaikan luoneita yksinyrittäjiä. Se, että Mikkelin Yrittäjät palkitsi tänä vuonna freelancetoimittajan, on tietyllä tavalla osoitus siitä, että kirjoittaminen mielletään työksi ei kirjoitteluksi tai puuhasteluksi. Vaikka mediakenttä on mitä suuremmassa myllerryksessä ja painettujen lehtien määrä vähenee, uskon, että suomen kielen tuottamista ei voi [Lue lisää…] Joskus sitä meinaa häkeltyä. Näin kävi, kun olin poistumassa Ensi- ja turvakotien liiton Enska-lehden juttukeikalta erään perheen luota. Perheen mopokortti-ikäinen poika kysyi minulta haluanko nähdä hänen moponsa ja verstaansa? Se oli suuri luottamuksenosoitus, jota ei saa jokainen talossa kävijä. Tämän totesi myös Alvari-perhetyöntekijä, joka oli saattamassa minua ovelle. Hän kohtaa jatkuvasti lastensuojeluperheiden lapsia, ja tietää, [Lue lisää…] Tampereen seurakunnista alkunsa saanut Suurella sydämellä – nettipalvelu välittää vapaaehtoistyöntekijöitä eri puolilla Suomea. Tehtävien kirjo on todella laaja. Esimerkiksi mikkeliläinen Esa Ollila lukee cd:lle äänilehtiä näkövammaisia varten. Haastatellessani Ollilaa Kotimaa-lehden juttuun (ilmestyi 7.3.2013) hän totesi jossain vaiheessa päätyneensä tekemään seurakunnan kautta tarjolla olevaa vapaaehtoistyötä hieman itsekkäin perusteluin. Runsaasta valikoimasta löytyi sellainen tehtävä, joka kiinnosti häntä [Lue lisää…] Käydessäni juttukeikalla SPR:n Pieksämäen osaston kyläkerhossa, olin vakuttunut siitä, että kun pitää tietä auki, voi vapaaehtoistyön kautta saada oikeita ystäviä. Kerholaisten tapaaminen ei nimittäin ollut mikään väkisin koolle kutsuttu kahvitteluhetki, vaan odotettu tapahtuma, jossa oli aidosti mukavaa yhdessä. Kerhonvetäjä tiivisti asian minusta hyvin: ”Ystävyys syntyy, jos se on syntyäkseen. Kemioiden on kuitenkin kohdattava, sillä väkisin [Lue lisää…] Pirtsakka ja tyylikkäästi pukeutunut Tupu Valjakka viittilöi vieraansa sisään. Henkarissa roikkuvat eriväriset takit. Kengät ja asusteet ovat visusti omilla paikoillaan. Järjestys on tarkka, jotta Tupu tietää valita aina kulloiseenkin tilanteeseen ja mielialaan sopivan vaatteen. ”Sinisen sävyilläkin on eronsa”, sanoo sokea Tupu juttua tehdessä. Laitan omat vaatteeni esimerkin mukaisesti naulakkoon ja siirrymme Tupun kanssa keittiön pöydän [Lue lisää…] Uusimmassa Kaksplussassa (3/2012) on tekemäni juttu miekannielijä-fakiiri Jari Tapanaisesta, miehestä, jonka työnkuva on varsin harvinaislaatuinen Suomessa. Hurjissa esityksissä Jari voi niellä miekkoja, rouskutella hehkulamppuja, roikkua pakkopaidassa tai olla upoksissa vesisäiliössä kettingein sidottuna. Jarin mielestä suurin vaara hänen työssään on rutinoituminen. ”Jos homma alkaa tuntua helpolta tai siltä, että kyllähän tämä tästä näin vain menee, on [Lue lisää…] |
|||||