|
||||||
 |
Kyllä toimittajan ammatti on nasta ammatti. Tänään uppouduin jälleen aivan uuteen maailmaan. Sain tutustua fitnessin saloihin. Jukra miten paljon työtä muutaman sekunnin lavaesiintymiseen vaaditaan. Ja raakaa työtä. Rahkasta ja ruisleivästä puhumattakaan. p.s. Mitenhän minulle tuli mieleen myös Outi Nyytäjän sanat: ”Sitä on kai kaikessa vähän pätevä, mutta ei missään oikein etevä.” Vajaa kuukausi sitten olin nii-iin harmissani haastateltavien puolesta. Vuosi sitten tehty juttu ei sopinutkaan lehtiuudistusten jälkeen joululehteen, johon juttu suurella työllä tehtiin. Haastateltavia, tavallista pariskuntaa, asia ei harmittanut, mutta minua kyllä: harvoin nimittäin tapaa niin avosydämisiä ja ihania ihmisiä! No, positiivisesti ajateltuna: nyt on vuosi aikaa etsiä jutulle julkaisija. Toivottavasti pariskunta säilyy elossa vielä ensi [Lue lisää…] Olen tarjotellut yhteen lehteen harvakseltaan juttuja. Aiemmin olen lähes poikkeuksetta joutunut kyselemään sähköpostitse tai soittamalla juttutarjoukseni perään. Nyt tapahtui kuitenkin ihme. Toimituspäällikkö vastasi samana päivänä tarjoukseeni. Kielteisesti tosin, mutta perustellusti. Ei tullut sitä samaa ”laarit on täynnä” tai ”emme uskalla ostaa vielä ensi vuodelle mitään” -kommenttia. Sitä jäin miettimään, oliko muutos tapahtunut sen takia, että [Lue lisää…] Tänään se tärähti ruutuun. Vain elämää -sarjan uusi tuotantokausi, jota piti uteliaisuudesta katsoa (olihan sarja kuvattu tutussa paikassa Hirvensalmen Satulinnassa). Jaksosta jäi mieliin kaksi miestä; Elastinen ja Toni Wirtanen. Tähän saakka minulle aika tuntemattomat artistit herättivät mielenkiintoni myös jatkon suhteen pläjäyttämällä sellaiset biisit eetteriin, että huhhuijaa. Kumpikin teki kipaleista niin omannäköisensä, sellaisella tunteella, että Vesku [Lue lisää…] Kävin tänään kuuntelemassa TV:stä tuttua maailmanmatkaaja Arman Alizadia Mikkelin torilla, jossa hän avasi digitaalisen kaupunkiseikkailun. Ajaessani sinne mieleeni muistui miten istuimme alkuvuodesta samalla lomalennolla Fuerteventuraan. Tuolloin eivät kamerakännykät räpsyneet, enkä nähnyt missään lehdissä lukijan ottamia kuvia Arman lomalla. Nyt selfietä otettiin tuon tuosa, mikä oli ihan ymmärrettävää, sillä Arman oli työkeikalla. Onko se niin, että [Lue lisää…] Tehtiin valokuvaaja Paula Myöhäsen kanssa juttua Opettajaan. Voisiko kännykkäkamerani kuvasta arvata mistä aiheesta? No moottoripyöräilyä ja valokuvausta harrastavasta opettajasta. Haastateltava totesi jälkeen päin, että oli mielenkiintoista olla kuvattavana. Siinä oppi ymmärtämään taas muutamaa ammattia paljon enemmän; valokuvaajan ja mallin. ”Kiitos Jaana, selvästi mukavia haastateltavia.” Tällaisen kuittauksen sain aikanaan Diabetes-lehdestä, jonne tein jutun yhdestä pariskunnasta. Se on jännä, miten yhteen lauseeseen voi kytkeytyä paljon merkitystä. Päätoimittaja antoi positiivista palautetta minulle ja mikä parasta: minä olin onnistunut välittämään ventovieraalle haastattelutilanteen kokemuksen ja liittämään ihmisten persoonat juttuun. Ensiksi oli iloinen. Sitten hieman mietteliäs. Lopulta varovainen. Tämä kuvaa juttukeikkaa, jossa haastateltavani oli eräs julkisuuden henkilö. Ilonaihe: sain juttuaiheen myytyä ja haastateltava ei ollut muuttanut mieltään. Mietteliäisyys kohdistui jutun taustoittamiseen. Onneksi asiakaslehteni toimituksen sihteeri kaivoi arkistosta aiemmin julkaistuja juttua todeten, että aikalailla tökkii tuo heidän uusi lehtien yhteinen tietojärjestelmä. Eniten hämmästyin siitä, kun laitoin [Lue lisää…] En ole erityisemmin innostunut Facebookissa ilmestyviin nykyajan kiertokirjeisiin. Nyt osui kohdalle sellainen, johon jopa sytyin. Sain nimittäin arkikuvahaasteen eli tehtävänä on yhdellä tai useammalla kuvalla kuvata arkea viiden päivän ajan. Innostuin haasteesta siksi, että tavallista arkea tulee tallennettua ihan liian vähän. Ja eihän sitä tiedä, vaikka viiden päivän aikana syntyy jotain kuvituskuvamateriaalia myöhempää tarvetta varten. Kiitos! Vuosittain jaettava Yksinpuurtaja-palkinto on hieno tapa nostaa esiin meitä itse itselleen työpaikan luoneita yksinyrittäjiä. Se, että Mikkelin Yrittäjät palkitsi tänä vuonna freelancetoimittajan, on tietyllä tavalla osoitus siitä, että kirjoittaminen mielletään työksi ei kirjoitteluksi tai puuhasteluksi. Vaikka mediakenttä on mitä suuremmassa myllerryksessä ja painettujen lehtien määrä vähenee, uskon, että suomen kielen tuottamista ei voi [Lue lisää…] |
|||||
