Tehtiin valokuvaaja Paula Myöhäsen kanssa juttua Opettajaan. Voisiko kännykkäkamerani kuvasta arvata mistä aiheesta? No moottoripyöräilyä ja valokuvausta harrastavasta opettajasta. Haastateltava totesi jälkeen päin, että oli mielenkiintoista olla kuvattavana. Siinä oppi ymmärtämään taas muutamaa ammattia paljon enemmän; valokuvaajan ja mallin.
|
||||||
 |
En ole erityisemmin innostunut Facebookissa ilmestyviin nykyajan kiertokirjeisiin. Nyt osui kohdalle sellainen, johon jopa sytyin. Sain nimittäin arkikuvahaasteen eli tehtävänä on yhdellä tai useammalla kuvalla kuvata arkea viiden päivän ajan. Innostuin haasteesta siksi, että tavallista arkea tulee tallennettua ihan liian vähän. Ja eihän sitä tiedä, vaikka viiden päivän aikana syntyy jotain kuvituskuvamateriaalia myöhempää tarvetta varten. 
Pääsiäinen on munamaalareiden kulta-aikaa. Oheisessa kuvassa kristallinen kattokruunu on saanut uuden ilmeen käsin maalatuista kananmunista. ”Kun ei oikein meinaa mihinkään saada mahtumaan esille noita munia,” totesi Motiivi-lehteen haastattelemani Eila Parviainen. Kuva: Jaana Matikainen ”Paahtuvan voin tuoksu. Lapset istuvat odottamassa pöydässä lettuja. Silloin muuttuu huonokin päivä hyväksi.” Näin sanoi Kotilieden Ruokavieras-juttuun haastattelemani Virpi Sidoroff, joka harrastaa ruoanlaittoa. Varsinainen juttu käsitteli paastonaikaa, jolloin keskitytään olennaiseen ja luovutaan turhasta. Jopa letuista. Siitä olin yllättynyt, miten käytännönläheisesti ortodoksiperheessä paastoa voidaan toteuttaa. En muista milloin olen ollut niin rempseällä juttukeikalla, kuin tehdessäni juttua Ristiinan Kirkonkylän Marttojen rintaliivi-illasta (juttu Martat-lehdessä 1/2014). Naiset eivät kainostelleet yhtään pyörähtää caprilegginseissä ja urheilurintaliiveissä tai huikean lohenpunaisissa pitsiliiveissä ympäri omakotitaloa. Jotenkin tuntui, että olen palannut lapsuuteni hursuiluleikkeihin. Tosiasiassa kyse oli kuitenkin vakastavasta asiasta: naiset halusivat löytää itselleen oikeankokoiset ja hyvät rintaliivit. Onneksi senkin [Lue lisää…] Tehdessäni juttua Kiiskilän Marttojen joulumakkaraperinteestä hämmästyin: mitä, eikö makkaraan tulee lainkaan lihaa? Asiaa varmisteli vielä Kantri-lehden tuottajakin lähetettyäni jutun sinne. Oikeaoppisesti ohraryynistä tehdyt makkarat nautitaan tirripaistin kanssa uunikuumina, joten lihapuoli tulee sitä kautta. (Ihan mielettömän hyvää muuten!) Huolestuttavinta tässäkin on se, miten vuosikymmenten perinne saadaan siirrettyä jälkipolville. Tekijöitä kun ei enää tuppaa löytymään. Ja osalle [Lue lisää…] Tehdessäni Lapsen Maailmaan (ilm. marraskuussa 2013) juttua nuoresta metsästyksenharrastajasta kysyin juttuun kommenttia tunnetulta lastenpsykiatrilta. ”Pelkäänpä, että lastenpsykiatrilla ei tuohon ole mitään järkevää lisättävää,” oli vastaus. Jälkeenpäin jäin pohtimaan eikö hän uskaltanut ottaa kantaa metsästysharrastuksen puolesta siinä pelossa, että olisi suututtanut osan vanhemmista? Vai oliko hän aidosti sitä mieltä, että metsästys on terveellinen ja ihan luonnollinen [Lue lisää…] ”Ai, oliks se haastattelu tänään?”, tuumasi 84-vuotias mikkeliläisrouva, kun menin tekemään Viva-lehteen (ilm. 5/2013) juttua hänen harrastuksestaan. Rouva oli yksi niistä, jotka työstivät ruumisarkun itselleen Mikkelin kansalaisopiston kurssilla kuluneen talven aikana. Kirstujen lisäksi kurssilla veisteltiin huumoria. Arkunteko ei ollut missään nimessä vakavaa tai synkkää puuhaa. Se tunne välittyi minullekin juttua tehdessä. p.s. Onneksi rouva oli [Lue lisää…] Tampereen seurakunnista alkunsa saanut Suurella sydämellä – nettipalvelu välittää vapaaehtoistyöntekijöitä eri puolilla Suomea. Tehtävien kirjo on todella laaja. Esimerkiksi mikkeliläinen Esa Ollila lukee cd:lle äänilehtiä näkövammaisia varten. Haastatellessani Ollilaa Kotimaa-lehden juttuun (ilmestyi 7.3.2013) hän totesi jossain vaiheessa päätyneensä tekemään seurakunnan kautta tarjolla olevaa vapaaehtoistyötä hieman itsekkäin perusteluin. Runsaasta valikoimasta löytyi sellainen tehtävä, joka kiinnosti häntä [Lue lisää…] Käydessäni juttukeikalla SPR:n Pieksämäen osaston kyläkerhossa, olin vakuttunut siitä, että kun pitää tietä auki, voi vapaaehtoistyön kautta saada oikeita ystäviä. Kerholaisten tapaaminen ei nimittäin ollut mikään väkisin koolle kutsuttu kahvitteluhetki, vaan odotettu tapahtuma, jossa oli aidosti mukavaa yhdessä. Kerhonvetäjä tiivisti asian minusta hyvin: ”Ystävyys syntyy, jos se on syntyäkseen. Kemioiden on kuitenkin kohdattava, sillä väkisin [Lue lisää…] |
|||||