Olin viikonloppuna Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton järjestämällä erityisuimaopettajakurssilla. Paikalla oli niin lapsia kuin aikuisia, jotka tarvitsivat tavanomaista enemmän apua uinnin opettelussa.
Ei voinut kuin ihailla sitä riemun määrää, mitä kurssilla näki. Kun 8-vuotias adhd-poika oppi liukumaan ja yhdistämään siihen potkut ei harjoittelusta meinannut tulla loppua. Neljännellä yhteisellä uintikerralla poika ui jo 3,5 metriä omin avuin. Jee!
Suuresti lämmitti sydäntä myös se, kuinka lähes itsenäisesti pyörätuolillaan liikkuva iäkkäämpi mies löysi uintiharrastuksen vuosien tauon jälkeen. Hän mietti vakavissaan, että alkaa käydä yleisöuintivuorolla uimassa. Kiitos kurssin, jossa hiottiin selkäuintitekniikka ja käännös sellaisiksi, ettei 200 metrin uinti ole enää temppu eikä mikään.
Uimataito onkin elintärkeä taito niin oman kuin läheisten turvallisuuden takia. Ilman harjoittelua uimaan ei voi kuitenkaan oppia. Onneksi meillä on valvottuja uimahalleja.
Leave a Reply