Uusimmassa Viva-lehdessä on tekemäni juttu mikkeliläisestä miehestä, joka tekee vuodessa satoja tunteja palkatonta talkootyötä. Kilpahiihtoa inhoava ja hevosurheilusta mitään ymmärtämätön mies on tuttu näky niin ravitapahtumien liikenteenohjauksessa kuin Mikkelin Hiihtäjien erilaisissa tilaisuuksissa. ”Kun tilaisuus on ohi, takki on ihan tyhjä. Se on uupumuksesta huolimatta sellainen huumaava tunne, joka pitää meikäläisen mukana näissä talkookuvioissa. Ja tietenkin [Lue lisää…]
|
||||||
 |
Usein minusta on vaikeinta haastatella tuttua tai puolituttua ihmistä. Tiedän heidän taustoistaan, mutta silti en saa antaa niiden vaikuttaa juttuun. Siitä ei siis välttämättä ole mitään hyötyä, että toimittaja ja haasteltava tuntevat toisensa perinjuurin. Silloin ainakin toimittajan on osattava pistää jo lähtötilanteessa Katto-Kassisen lippahattu päähän ja noustava katsomaan tilannetta täysin ulkopuolisen silmin. Huvittavimpia tilanteita syntyy [Lue lisää…] Monenlaiset asiantuntijat kommentoivat näinä hetkinä joko Suomen uutta hallitusta, säätä tai kesälomista selviytymistä. Tässä loistava blogi siitä, kuinka kesästä ja lomasta voi saada mahdollisimman paljon irti. Siis itsensä lataamisen kannalta. Hidasta elämää. Usein yksi aihe synnyttää freelancerille useamman jutun eri näkökulmista. Tänä keväänä olen perehtynyt kuorolaulun saloihin parin hyvin erityyppisen kuorolaisen kautta. Toinen on laulanut pienestä pitäen ja toinen on aloittanut lauluharrastuksensa aikuisiällä laulutaidottomien ryhmässä. Yhteistä harrastajille on se, että kumpikin kehuu kuorolaulussa piilevää yhdessä tekemisen tunnetta. Kuorolaulu on joukkuepeliä, jossa on kuunneltava tarkalla korvalla muita laulajia [Lue lisää…] Uusi vuosi, vanhat kuviot. Tähän johtopäätökseen tulee kun seuraa liikuntaryhmien muodostelmia. Zumbaajat ja muut jumpparit menevät takuuvarmasti sille samalle paikalle, jossa ovat tottuneet olemaan viime syksystä saakka. Sitten sekaan eksyy joku lajin vasta-alkaja, joka sotkee pakan täysin. Tai kenties konkari, joka uskoo siihen, että aivot kaipaavat vaihtelua. Entä mitä tapahtuu, jos työpaikan kahvihuoneessa istuukin ”väärälle [Lue lisää…] Tehdessäni juttua marttojen toiminnasta Savonlinnassa, tulin vakuuttuneeksi siitä, että martat osaavat mitä vain. Ja mitä he eivät osaa, sen he opettelevat. Marttoja yhdistääkin tietynlainen uteliaisuus elämään. Tätä mieltä ovat Savonlinnan Keskikaupungin Martat. Jutun heistä voi lukea Martat-lehdestä, joka ilmestyy 6. syyskuuta. Uteliaisuuden lisäksi myös käytännöllisyys taitaa olla marttojen selkärangassa. Lisäksi pitää ihailla marttojen kykyä johtaa [Lue lisää…] Juttukeikalle meno on välillä melkoista säätämistä. Enkä nyt tarkoita kulkuyhteyksiä, vaan sitä, kuinka saada useamman ihmiset aikataulut sopimaan yhteen. Ja pystyä vielä olemaan mahdollisimman kustannustehokas, sillä jutunteko on paljon muutakin kuin pelkkä haastattelu ja kirjoitustyö. Kaikki alkaa yleensä siitä, että juttuidea on hyväksytty lehdessä. Sitä on saattanut edeltää alustavat tunnustelut haasteltavilta, jotta he ylipäätään suostuvat [Lue lisää…] Ajatus tämän blogin pitämiseen syntyi juttukeikalla. En voinut kuin ihailla pyörätuolissa istuvaa naista, joka on onnistunut avustajan avulla aloittamaan uudelleen jäissä olleen ratsastusharrastuksen. Avustajan myötä nainen on päässyt monen muunkin harrastuksen pariin ja kokenut monia iloisia onnistumisen hetkiä. Kiitos tästä kuuluu Mikkelin Seudun Invalidit ry:lle, joka on kouluttanut pitkäaikaistyöttömiä vaikeavammaisten vapaa-ajanavustajiksi. Yhdistys palkittiin uraauurtavasta työstään [Lue lisää…] |
|||||