Blogia onnistumisista kirjoittaa Jaana Matikainen, mikkeliläinen hyvänmielen toimittaja. Blogi syntyi ajatuksesta koota "Editor's Cut" tyylistä materiaalia juttujen taustoista.
Tavoitteena on tarjota ihmisille ideoita ja esimerkkejä elämän pienistä - ja miksei isoistakin positiivista asioista.
Toivon, että täältä löydät ideoita oman onnellisuutesi polulle. Tai jos tiedät henkilön, jonka tarina ansaitsisi tulla kerrotuksi valtakunnan mediassa, voit antaa juttuvinkkiä tätä kautta.
|
Suomalaisethan eivät vieraile juuri missään, saati kokoonnu mihinkään talvikuukausina. Sen ymmärtää, kun katsoo ulos marraskuun harmaudessa.
Jotenkin tuli juttukeikalla mieleeni, että onko InStile Mannilan puodin yhteydessä toimiva espressokahvila ja noutopizzeria italialaisen Riccardo Branchicellan ratkaisu sosiaalisen elämän puutteeseen talven aikana? No oli miten hyvänsä, virkistävää siellä vierailu on.
Olen monta kertaa muistutellut itselleni ja ystävilleni, että tärkeintä on olla armollinen itselleen. Jotain sen suuntaista pystyi aistimaan myös Tanssii tähtien kanssa -kisasta pudonneen Cristal Snown kohdalla sunnuntaina. Hän teki huikean matkan ja samalla tutkimuksen syvälle itseensä ”Siinä missä Cristal Snow menee vaikka läpi harmaan kiven, täytyy välillä riittää se, että on pelkkä Tapsa.”, mies totesi MTV3:n aamutv:ssä tiistaina.
Vaikka Cristal Snow tipahti semifinaleista, sai hän mielestäni tanssinsa onnistumaan hienoon kohtaan. Se myös näkyi hänen ja tanssinopettaja Kia Lehmuskosken kasvoilta. Kiitos teille!
Olin viikonloppuna Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton järjestämällä erityisuimaopettajakurssilla. Paikalla oli niin lapsia kuin aikuisia, jotka tarvitsivat tavanomaista enemmän apua uinnin opettelussa.
Ei voinut kuin ihailla sitä riemun määrää, mitä kurssilla näki. Kun 8-vuotias adhd-poika oppi liukumaan ja yhdistämään siihen potkut ei harjoittelusta meinannut tulla loppua. Neljännellä yhteisellä uintikerralla poika ui jo 3,5 metriä omin avuin. Jee!
Suuresti lämmitti sydäntä myös se, kuinka lähes itsenäisesti pyörätuolillaan liikkuva iäkkäämpi mies löysi uintiharrastuksen vuosien tauon jälkeen. Hän mietti vakavissaan, että alkaa käydä yleisöuintivuorolla uimassa. Kiitos kurssin, jossa hiottiin selkäuintitekniikka ja käännös sellaisiksi, ettei 200 metrin uinti ole enää temppu eikä mikään.
Uimataito onkin elintärkeä taito niin oman kuin läheisten turvallisuuden takia. Ilman harjoittelua uimaan ei voi kuitenkaan oppia. Onneksi meillä on valvottuja uimahalleja.
Soittelin etukäteen Koittilan kyläkahvila -juttuun liittyen kyläseuran tiedottajalle. Pyysin varmistamaan, että kyläkahvilaan on tosiaan tulossa kahvittelijoita, joita saa kuvata lehtijuttuun. Vaikka hän ei itsekään oikein tunne kyläläisiä, hän lupasi pirauttaa muutamalle tutummalle perheelle — kaiken varalta.
Lopputulos oli se, että paikalla oli miltei viisikymmentä kyläläistä. Yhteiselle, vapaamuotoiselle kahvittelulle ja toisiinsa tutustumiselle on siis selkeä tilaus maaseudulla. Kenties sitä kautta saadaan myös kyläilykulttuuri elpymään?
Tänään se tärähti ruutuun. Vain elämää -sarjan uusi tuotantokausi, jota piti uteliaisuudesta katsoa (olihan sarja kuvattu tutussa paikassa Hirvensalmen Satulinnassa).
Jaksosta jäi mieliin kaksi miestä; Elastinen ja Toni Wirtanen. Tähän saakka minulle aika tuntemattomat artistit herättivät mielenkiintoni myös jatkon suhteen pläjäyttämällä sellaiset biisit eetteriin, että huhhuijaa. Kumpikin teki kipaleista niin omannäköisensä, sellaisella tunteella, että Vesku Loirin sanoin: ”Oi jumalauta, mieletön suoritus.”. Kun rakastaa sitä mitä tekee, ja tekee sitä täydellä sydämellä, vaivaa säästämättä, se näkyy!
p.s. suhteeni Vesa-Matti Loiriin muuttui, kun kuuntelin miehen ajatuksia, mutta miten ihmeessä Jenni Vartiainen näytti ihan Nicole Kidmanilta? Ei minulla muuta.
Kävin tänään kuuntelemassa TV:stä tuttua maailmanmatkaaja Arman Alizadia Mikkelin torilla, jossa hän avasi digitaalisen kaupunkiseikkailun. Ajaessani sinne mieleeni muistui miten istuimme alkuvuodesta samalla lomalennolla Fuerteventuraan.
Tuolloin eivät kamerakännykät räpsyneet, enkä nähnyt missään lehdissä lukijan ottamia kuvia Arman lomalla. Nyt selfietä otettiin tuon tuosa, mikä oli ihan ymmärrettävää, sillä Arman oli työkeikalla.
Onko se niin, että kun tarpeeksi kova jätkä, hänestä ei tarvitse salakuvia ottaa?
Mieheni tavoitteli lomamme aikana meille tutuksi tullutta lvi-alan yrittäjää. Hän vastasi tekstiviestillä olevansa lomalla pohjoisessa. Onneksi meillä ei ollut akuuttia hätää, eikä ollut tarvetta alkaa etsiä uutta putkimiestä. Päin vastoin, olin iloinen, että kaveri oli lomalla.
Muutamaa viikkoa myöhemmin mieheni soitti autokorjaajalle. Hänkin ilmoitti olevansa lomalla ja palaavansa töihin elokuun lopussa. Jälleen tunsin tyytyväisyyttä, vaikka automme pikkuvika sai luvan odottaa. Lomahan on ensimmäinen lääke työssä jaksamiseen. Yrittäjällekin.
Tehtiin valokuvaaja Paula Myöhäsen kanssa juttua Opettajaan. Voisiko kännykkäkamerani kuvasta arvata mistä aiheesta?
No moottoripyöräilyä ja valokuvausta harrastavasta opettajasta. Haastateltava totesi jälkeen päin, että oli mielenkiintoista olla kuvattavana. Siinä oppi ymmärtämään taas muutamaa ammattia paljon enemmän; valokuvaajan ja mallin.
Työstän parhaillaan juttua monimuotoisista perheistä ja seuraa tunnustus: en ollut edes kuullut sellaisesta kuin apilaperhe, ennen kuin menin kuuntelemaan sosionomiopiskelijoiden opinnäytetyötä erilaisista perhemuodoista.
Onnekseni huomasin keväällä Mikkelin ammattikorkeakoulun opiskelijoiden opinnäytetyöstä syntyneen Minun perheeni -kuvakirjan julkistamistilaisuuden, joka pidettiin työelämäkumppanina olleessa päiväkoti Vilttihatussa. Tilaisuus oli mainio osoitus siitä, millaista yhteistyö työelämän ja oppilaitoksen välillä voi olla. Ja samalla muistutus siitä, mistä kaikkialta niitä juttuaiheita voi bongata.
”Kiitos Jaana, selvästi mukavia haastateltavia.” Tällaisen kuittauksen sain aikanaan Diabetes-lehdestä, jonne tein jutun yhdestä pariskunnasta. Se on jännä, miten yhteen lauseeseen voi kytkeytyä paljon merkitystä. Päätoimittaja antoi positiivista palautetta minulle ja mikä parasta: minä olin onnistunut välittämään ventovieraalle haastattelutilanteen kokemuksen ja liittämään ihmisten persoonat juttuun.
|
|