Blogia onnistumisista kirjoittaa Jaana Matikainen, mikkeliläinen hyvänmielen toimittaja.

Blogi syntyi ajatuksesta koota "Editor's Cut" tyylistä materiaalia juttujen taustoista.

Tavoitteena on tarjota ihmisille ideoita ja esimerkkejä elämän pienistä - ja miksei isoistakin positiivista asioista.

Toivon, että täältä löydät ideoita oman onnellisuutesi polulle. Tai jos tiedät henkilön, jonka tarina ansaitsisi tulla kerrotuksi valtakunnan mediassa, voit antaa juttuvinkkiä tätä kautta.

Kaukana lomaparatiisista

Ei ole paratiisissa hotellia pyörittävän yrittäjän arki pelkkää auringossa köllöttelyä, hieronnassa makoilua ja eksoottisten drinkkien siemailua. Aava Resortin Kati Häkkinen itse muistuttaa, että ihmisten on turha kesällä ihmetellä miksei hänellä ole rusketusta vaikka hän asuu Thaimaassa. Selitys on yksinkertainen: ”Koska täälläkin pitää tehdä toitä ja tietokoneen ruutua on vaikea lukea ulkona auringossa”. Lue lisää millaisia ponnisteluja hotellibisneksen onnistumiseen on tarvittu Yrittäjä-lehdestä numero 2/2012.

Suurin vaara on rutinoituminen

Uusimmassa Kaksplussassa (3/2012) on tekemäni juttu miekannielijä-fakiiri Jari Tapanaisesta, miehestä, jonka työnkuva on varsin harvinaislaatuinen Suomessa. Hurjissa esityksissä Jari voi niellä miekkoja, rouskutella hehkulamppuja, roikkua pakkopaidassa tai olla upoksissa vesisäiliössä kettingein sidottuna.
Jarin mielestä suurin vaara hänen työssään on rutinoituminen. ”Jos homma alkaa tuntua helpolta tai siltä, että kyllähän tämä tästä näin vain menee, on syytä palata harjoittelemaan.”, sanoo Jari. Aloittelijan mieli onkin hänen tärkeimpiä työvälineitään. Voi kunpa sen muistaisi aina itsekin. Niin työssään, kuin esimerkiksi liikenteessä, sillä harmittavan usein kotinurkilla sattuu kolareita kun paikat ovat niin tuttuja.

Syöpää ei tarvitse kaunistella

Siinä missä edellinen blogimerkintäni on syntymästä, tämä on kuolemasta. Kiinnitin nimittäin huomiota toimittaja Jaakko Hautamäestä tehtyyn muistokirjoitukseen, joka kosketti. Vaikka en Jaakkoa tuntenut, iski minuun tietynlainen haikeus.
Hienoa muistokirjoituksessa oli mielestäni se, että asia sanottiin niin kuin se on. “Kuoli nopeasti edenneeseen syöpään…” eikä vaikeaan sairauteen, kuten yleensä kliseisesti mainitaan. Syöpä on kuitenkin toiseksi yleisin kuolinsyy Suomessa, joten mitä sitä kaunistelemaan. Kaikki eivät taistelua syöpäläistä kohtaan voi voittaa, mutta ei se tee ihmisestä sen huonompaa.

Karkauspäivänä syntynyt – mutta haittaaks se?

Ystävättärelläni on laskettu aika tänään. Vähän jännittää syntyykö heidän jälkikasvunsa karkauspäivänä vai vasta maaliskuun puolella. Koitin tsempata etänä maha-asukasta pysymään kohdun lämmössä vielä tämän päivän, sillä eihän se kiva ole, jos syntymäpäivä on vain joka neljäs vuosi. Vai haittaaks se?
Ei välttämättä kaikkia, sillä luin tänään paikallisesta sanomalehdestä syntymäpäiväsankarista, joka voi valita juhliiko tänään 10- vai 40-vuotissynttäreitään. Ehkä se iän karttuessa onkin etu, ettei vanhene samaan malliin kuin esimerkiksi omat lapsensa ja voi ihan oikeutetusti sanoa, että lapset ovat kasvaneet vanhempansa ohi. Toisaalta, isoisäni sanoi aikoinaan, että ikähän on vain sarja numeroita.

Siinä sivussa pukeutumisvinkkejä

Välillä sitä kokee olevansa etuoikeutettu, kun pääsee tekemään juttuja aiheista, joista hyötyy itsekin. Näin kävi esimerkiksi Yhteishyvän Lukijan toive -juttua tehdessä. Monta pukeutumisneuvojan oppia jäi matkaani vastaisen varalle, eikä voida missään nimessä sanoa, että olisin käyttänyt ammatillista asemaani väärin.

Ne niin rakkaat kuomaseni!

Olen alkanut bongailla Kuomia. Outo ilme pyrkii kasvoilleni kun tanssinopettajani tulee mustissa töppösissä tunnille, tai rattaissa nököttävän pienokaisen jalassa on pirtsakan punaiset toppakenkien mersut. Ne ovat kummatkin päätyneet käyttäjälleen monen mutkan kautta, mutta niin läheltä: Etelä-Savosta Ristiinan Kuomiokosken kylästä.

Juttukeikka kenkätehtaalle oli avartava kokemus. Siellä näin konkreettisesti, miten kenkä valmistuu pala palalta ja miten monta vaihetta se käy läpi ennen lähtöään kuluttajalle. Kuomat ovat loistava menestystarina edellisen laman jäljiltä – eikä nykyinen taantuma tunnu vaikuttavan yritykseen mitenkään. Juttua Kuomista on luettavissa Maaseudun Tulevaisuuden Kantrin tammikuun numerosta.

Pisteet poliisille

Reilu kymmenen vuotta sitten tein paljon yhteistyötä poliisien kanssa. Päivittäisiin rutiineihini kuului muun muassa säännölliset soittokierrokset, jossa tsekkasin onko mitä uutisen arvoista tapahtunut. Tänä päivänä poliisit tekevät paljon tiedottamista itse. Toisinaan tiedotteita joutuu kuitenkin “paikkaamaan”.

Tänään minua ilahdutti Etelä-Pohjanmaan poliisilaitos:
“Viitaten aiemmin julkisuuteen toimittamaamme tiedotteeseen, josta puuttuivat pisteet, haluamme tarkentaa, etteivät pisteiden puuttumisen syynä ole varsinaisesti poliisitoimintaan kohdistuneet säästöt, vaan sellainen hyvin yksinkertainen asia, että poliisihallinto on siirtynyt aikoinaan tulospalkkaukseen ja tämän johdosta tarvitsemme pisteitä henkilöstön arvioinnissa käytössä olevaan pisteytykseen, jolloin joudumme aina välillä karsimaan pisteitä tiedotteista mutta pyrimme toimittamaan ne jälkikäteen medialle heti kun henkilöstö on saatu kokonaisuudessaan pisteytettyä tälle vuodelle ja toimitus tapahtuu ehkä tänä vuonna tai sitten myöhemmässä ajankohdassa, sillä pisteytyksiä tarkistetaan joka vuosi ja tulemme tarvitsemaan pisteitä myös tulevaisuudessa, joten pahoittelemme julkisuuteen tullutta hengästymistä tiedotteita luettaessa.”

Antamisen iloa

Askartelin tänä jouluna yhden joulukortin. Olen siitä erityisen ylpeä ja koen aitoa antamisen iloa. Toivottavasti siitä tykkää myös lahjansaaja ja hänen vanhempansa. Terveisin: Kummallinen kummi

Tämän joulukortin myötä Mukavaa joulua kaikille blogini lukijoille ja onnistumisen iloa ensi vuodelle!

Kun väsymys ei johdukaan pimeydestä

Moni kanssakulkija on valittanut väsymystään taapertaessaan pimeässä syksyssä. Harva tulee kuitenkaan ajatelleeksi, että joillekin väsymyksen kanssa eläminen saattaa olla ympärivuotista. Tämä voi johtua aivovammasta, jonka asianosainen on saanut esimerkiksi pudotessaan tai kaatuessaan, liikenneonnettomuudessa tai väkivallan seurauksena. Arvion mukaan Suomessa elää noin 100 000 henkilöä, joilla on pysyvä aivovamman jälkitila.

Itse perehdyin aivovammoihin tehdessäni juttua puolitutusta kaveristani Kauneus & Terveys -lehteen (ilmestyy 15.12.2011). Olin monien muiden tavoin ihastellut miten nopeasti nuori nainen palasi rajun kolarin jälkeen rivitanssitunneille. Hämmästelyni johti kuitenkin ihan uusiin sfääreihin, kun tutustuin naisen sairauskertomukseen. Samalla tajusin, että kuntoutuminen ei välttämättä ole edennyt päätökseen, vaikka ulkoisesti kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Paluu esimerkiksi työelämään vaatii huomattavan paljon positiivista ajattelua, aikaa, sisua ja ymmärtämystä – kaikilta osapuolilta.

Ihan pelkällä kiitoksella ei elä

Emme me freelancerit ihmeitä kaipaa. Yksi: asiallista vuoropuhelua, jossa briifataan toimittaja siitä, mitä jutulta haluaan. Kaksi: jos juttuun tarvitsee tehdä muokkauksia, niitä on hyvä pohtia yhdessä. Kolme: onnistuneesta työstä olisi kiva saada kiitosta ja tietysti työn määrään nähden linjassaan oleva palkkio.
Tiedot ilmenevät FM Irene Pakkasen journalistiikan väitöskirjasta “Käydään juttukauppaa. Freelancerin ja ostajan kohtaamisia journalismin kauppapaikalla” tarkastetaan 19. marraskuuta Jyväskylän yliopistossa. Onnittelu Irenelle! Lue lisää täältä: