Nyt olen vakuuttunut. Joskus lehtijuttu voi kolahtaa ja innostaa ihmistä. Omalla kohdallani näin kävi eilen, kun luin vinon pinon kesän aikana kertyneitä lehtiä. Päätoimittaja Riitta Korhosen kirjoittama juttu Lenita Airistosta (ET nro 10/2013) antoi ihan hillittömästi draivia omaan arkiseen tekemiseeni. Erittelemättä sen kummemmin, mitä sain aikaiseksi, voin todeta, että juuri tätä varten lehtiä yhä tehdään [Lue lisää…]
|
||||||
 |
Välillä sitä kokee olevansa etuoikeutettu, kun pääsee tekemään juttuja aiheista, joista hyötyy itsekin. Näin kävi esimerkiksi Yhteishyvän Lukijan toive -juttua tehdessä. Monta pukeutumisneuvojan oppia jäi matkaani vastaisen varalle, eikä voida missään nimessä sanoa, että olisin käyttänyt ammatillista asemaani väärin. Reilu kymmenen vuotta sitten tein paljon yhteistyötä poliisien kanssa. Päivittäisiin rutiineihini kuului muun muassa säännölliset soittokierrokset, jossa tsekkasin onko mitä uutisen arvoista tapahtunut. Tänä päivänä poliisit tekevät paljon tiedottamista itse. Toisinaan tiedotteita joutuu kuitenkin ”paikkaamaan”. Tänään minua ilahdutti Etelä-Pohjanmaan poliisilaitos: ”Viitaten aiemmin julkisuuteen toimittamaamme tiedotteeseen, josta puuttuivat pisteet, haluamme tarkentaa, etteivät pisteiden puuttumisen syynä ole [Lue lisää…] Emme me freelancerit ihmeitä kaipaa. Yksi: asiallista vuoropuhelua, jossa briifataan toimittaja siitä, mitä jutulta haluaan. Kaksi: jos juttuun tarvitsee tehdä muokkauksia, niitä on hyvä pohtia yhdessä. Kolme: onnistuneesta työstä olisi kiva saada kiitosta ja tietysti työn määrään nähden linjassaan oleva palkkio. Tiedot ilmenevät FM Irene Pakkasen journalistiikan väitöskirjasta ”Käydään juttukauppaa. Freelancerin ja ostajan kohtaamisia journalismin [Lue lisää…] Olen ikään kuin velvollisuudentunnosta katsonut Moskaa. Tällä kertaa on oikeutettua kirjoittaa se isolla M:llä, sillä kyse on tv-sarjasta. Vaikka sarjassa on haluttu kärjistää tiettyjä asioita, hieman minua näin hyvän mielen toimittajana kummeksuttaa tiedonhankintakeinot ja se kuva, minkä suuri yleisö saa toimittajista. Ei, kaikki toimittajat eivät kuulu tuohon kategoriaan! Yksi suurimpia outouksia on kuitenkin freelancer Kutemajärven [Lue lisää…] Tässä on mielestäni ihannetilanne. Haastateltava antaa itsestään juttuvinkin. Hän ei tee juttua valmiiksi toimittajan puolesta, mutta pläjäyttää sähköpostissa muutamia mielenkiintoisia pointteja elämästään. Siitä on helppo lähteä miettimään näkökulmaa jutulle. Kauppaan ja teen jutun. Valokuvaaja ottaa siihen loistavat kuvat. Mutta ei tässä vielä kaikki: haastateltava haluaa tiedon, milloin juttu julkaistaan – ihan vain sen takia, että [Lue lisää…] Aloitin kesälomani 23.7.2011 katsomalla poikkeuksellisesti uutislähetystä telkkarista. Syynä oli edellispäivänä Norjassa tapahtunut tragedia. Tuulia Thynell YLE:stä saa pisteet aamunavauksesta. Hän ei toivottanut ”Uutisista Hyvää huomenta”, kuten monet hänen kollegansa tekivät järkyttävistä uutisista huolimatta, vaan Tuulia kuittasi asian juuri sopivalla tavalla ”Uutisista huomenta.” Mielestäni on kornia toivotella hyviä huomenia jos kymmeniä ihmisiä on päässyt hengestään. [Lue lisää…] Usein minusta on vaikeinta haastatella tuttua tai puolituttua ihmistä. Tiedän heidän taustoistaan, mutta silti en saa antaa niiden vaikuttaa juttuun. Siitä ei siis välttämättä ole mitään hyötyä, että toimittaja ja haasteltava tuntevat toisensa perinjuurin. Silloin ainakin toimittajan on osattava pistää jo lähtötilanteessa Katto-Kassisen lippahattu päähän ja noustava katsomaan tilannetta täysin ulkopuolisen silmin. Huvittavimpia tilanteita syntyy [Lue lisää…] Kävin eilen Voi Hyvin -lehden juttukeikalla. Haastateltavalla oli takanaan melkoinen määrä elämänkolhuja, eikä ihan niistä pienimmistä edes puhuttu. Eräs kaverini kyseli keikan jälkeen sainko siitä energiaa vai imikö haastateltava kaiken? Ilokseni sain todeta, että haastateltavani oli tälläkin kertaa selviytyjä. Yleensäkin jututettavani ovat ihmisiä, jotka suhtautuvat elämäänsä myönteisesti ja joista säteilee positiivista energiaa ympäristöönsä. Siinä yksi [Lue lisää…] Seurasin eilen Ajankohtaisen kakkosen Netti-iltaa ja jäin pohtimaan peukuttamisen merkitystä. Tykkäily ei todellakaan aina ole pohdittua tai harkittua. Monet tuntuvat klikkailevan vain tavan vuoksi ”tykkää”. Itse pyrin olemaan harkitsevainen. En suostu esimerkiksi pistämään peukkua sellaiselle matkanjärjestäjälle, johon olen pettynyt. En, vaikka sillä olisi minkälainen matkalahjakortti jaossa fanien kesken. Mitä hittoa minä sillä tekisin? Haluan yrittää [Lue lisää…] |
|||||