Haastattelin taannoin puolituttua yrittäjää valtakunnalliseen lehteen. Pienellä paikkakunnalla asuvana yrittäjä oli ennättänyt jo harrastuskavereilleen sanomaan, ettei hän sitten itse ollut itseään lehteen tyrkyttänyt, vaan toimittaja oli keksinyt juttuaiheen ja ottanut yhteyttä.
Toinen tuttavani puolestaan oli kieltäytynyt paikallisen kaupunkilehden haastattelusta. Jutun aihe olisi ollut Hyvä teko. Tuttavani koki, että asiakaspalvelutehtävissä hänen hyvät tekonsa ovat osa hänen työtään, eikä niistä sen kummemmin huoli toitottaa.
Usein juuri nämä ”tavalliset ihmiset” harkitsevat huolellisesti suostuvatko he lehtijuttuihin vai ei. Monen kohdalla toimittaja saa tehdä jopa melkoista käännytystyötä. Harmillista sinällään, sillä moni tarina jää näin ollen kertomatta. Ympäristön naljailujen pelkoko tähän on syynä?
Leave a Reply