Mennessäni juttukeikalle kauneudenhoitoalan yritykseen mietin kauhulla ongelmakohtiani. Painoa ei saa viikossa ihannemittoihin, hiustenvärjäys ja -leikkuu on sovittu vasta ensi viikolle. Kulmatkin ovat olleet nyppimättä iät ja ajat. Juttu YrittäjäSanomiin tuli kuitenkin tehtyä, enkä usko, että haastateltavani kiinnitti mitenkään huomiota näihin edellä mainittuihin seikkoihin. Tai jos kiinnitti, se ei vaikuttanut työntekooni.
Eilen parkettialalla oleva yrittäjäkaverini meinasi päästä käymään kotonani. Kauhulla ajattelin, että hän katsoo heti lattiamme kaipaavan hiomista ja lakkausta. Käsityöalan ammattilaisen kanssa jokunen aika sitten keskustellessani huomasin toivovani, ettei hän vain erehtyisi tutkimaan lähempää miltä itse kursimani tekoturkiksen kiinnitys näyttää.
Viime viikolla olin puhelimessa täysin sokean naisen kanssa. Hän kertoi havannoineensa minut ensitapaamisellamme tarkkaavaisena. Ehkä tietynlainen tarkkaavaisuus on toimittajan kirous tai ammattitauti. Se, että itse tarkkailen ihmisiä ja ympäristöä mielelläni, ei tarkoita sitä, että kaikki muut tekisivät samoin. Sitä paitsi: ihmiset kiinnittävät huomiota hyvin erilaisiin asioihin, vaikka he katsoisivat samaa kohdetta.
Leave a Reply