Seurasin eilen Ajankohtaisen kakkosen Netti-iltaa ja jäin pohtimaan peukuttamisen merkitystä. Tykkäily ei todellakaan aina ole pohdittua tai harkittua. Monet tuntuvat klikkailevan vain tavan vuoksi ”tykkää”.
Itse pyrin olemaan harkitsevainen. En suostu esimerkiksi pistämään peukkua sellaiselle matkanjärjestäjälle, johon olen pettynyt. En, vaikka sillä olisi minkälainen matkalahjakortti jaossa fanien kesken. Mitä hittoa minä sillä tekisin?
Haluan yrittää pysyä aitona, ja kertoa ihmisille niistä positiivisista kokemuksista, joita minulla todellisuudessa on jaettavaksi. Peukutan siis omien kokemusteni perusteella. Sori vaan kaverit.
Eikö kaikkien kannalta olisi rehellisempää peukuttaa esimerkiksi juuri sellaista ravintolaa, josta tosissaan pitää? Jossa on hinta-laatusuhde kohdallaan, tai jossa muuten on jotain sellaista, jonka takia sitä voi suositella kavereille. Mitä iloa siitä on kenellekään, että fanitetaan sopulilauman tavoin jotain kohdetta, joka ei sitten välttämättä täytäkään odotuksia.
Naamakirjasta tuskin niin moni eroaa kuin aikanaan kirkosta A2:n homoillan johdosta. Toivottavasti keskustelu kuitenkin herätti ajattelemaan, mitä kaikkea netin ihmeelliseen maailmaan kannattaa itsestään antaa. Yksi ohjenuora kuitenkin on hyvä pitää mielessä: minä vien – ei sosiaalinen media.
Seurasin itse samaa keskustelua ja olen kanssasi samoilla jäljillä. En ymmärrä miksi minun pitäisi painaa ”tykkää” -nappulaa vain siksi, että ystäväni ovat myös niin tehneet? En halua turhaan suositella palvelua tai yritystä, josta minulla ei ole mitään henkilökohtaista kokemusta. Siitä ei ole kenellekkään mitään hyötyä.
Facebook -sivuillani näkyvät palvelut ja yritykset on peukutettu kokemusteni perusteella. Minulle on jäänyt niistä positiivinen mielikuva joten uskallan suositella niitä myös muille.
En katsonut TV:n nettikeskustelua aiheesta, mutta kommentoin Jaanan ajatuksia muuten. Olen samaa mieltä kanssasi palvelujen ja yritysten peukuttamisesta; sitä tehtäneen melko heppoisesti. Näin ollen vastuu jää mediakriittiselle vastaanottajalle, savolaiseen tapaan.
Tykkään-en tykkää on väritön tapa ilmaista tunteita. Ilmaisun sitovuusaste on löyhä, siitä voi heppoisesti hypätä toiselle puolelle. Niiden keskellä on ”ihan sama mulle”. Vasemmalle mentäessä voisi olla ”pidän, pidän paljon, rakastan” ja oikealle ”en pidä, vastustan, vihaan”. Nämä ilmaisut antaisivat lisää väriä kannanottoihin. Tykkään peukutus on amerikkalaista ”small talkia” netissä, ei siis kovin vakavasti otettavaa.
Maailman tapahtumia seuratessa tulee mieleen, että tykkäämistä voisi olla enemmänkin ihmisten kesken. Mielestäni tämän suhteen kriittisyys pois ja osoita kiinnostuksesi ja tsemppaa rohkeasti peukuttamalla silloin kun näet ystäväsi oikealla tiellä. Olethan myös valmis tukemaan ja kannustamaan häntä reaalimaailmassa?