Ajatus tämän blogin pitämiseen syntyi juttukeikalla. En voinut kuin ihailla pyörätuolissa istuvaa naista, joka on onnistunut avustajan avulla aloittamaan uudelleen jäissä olleen ratsastusharrastuksen. Avustajan myötä nainen on päässyt monen muunkin harrastuksen pariin ja kokenut monia iloisia onnistumisen hetkiä.
Kiitos tästä kuuluu Mikkelin Seudun Invalidit ry:lle, joka on kouluttanut pitkäaikaistyöttömiä vaikeavammaisten vapaa-ajanavustajiksi. Yhdistys palkittiin uraauurtavasta työstään Mikkelin kaupungin Vuoden sosiaaliteko –palkinnolla. Hanke on ollut mainio esimerkki siitä, kuinka kolmannen sektorin toimija voi ehkäistä syrjäytymistä ja parantaa vammaisten elämänlaatua. Samalla se on madaltanut kynnystä kohdata vammaisia arjessa.
Aina avun ei tarvitse olla suurta. Se voi olla vaikka postikorttien askartelua tai lettujen paistoa. Lue lisää Elämässä -lehdestä, joka jaetaan koteihin maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna.
Olipa hieno juttu, näitä lisää.
Kunhan lumet sulaa! Ei ihan vielä sillä viel´on yksi talven riemu kokematta, nimittäin laskettelu
erikoiskelkalla. Jees!!!!!! Ja sitten kauan odattamani hetki. Jätän vielä arvoitukseksi hetken kauan odatamani.
Tuli mieleen talviparalympialaiset, joita katselin hetki stten teeveestä. Ne ovat – jos mahdollista – vielä huikeammat kuin kesäsellaiset. Syöksylasku yhdellä jalalla, hiihto yhdellä kädellä, kelkkahiihto, jossa työvälineinä ovat kädet jne. On tyypeillä tsemppiä!
Ihana lauvantai! Edes räntä-vesisade ei pilannut tunnelmaa. Ihanaa ohjata kelkkaa itse,vartaloa kallistamalla, avustajalaskija tulee omilla suksilla kelkan takana. Avustaja laskija varmistaa turvallisen laskemisen.
Oikein unohtaa välillä laskiessa,että takana on avustaja,joka on hihnalla myös kytketty kelkkaan. Talven kohokohta on päässä laskettelemaan.
Kerrassaan hienoa Helena! Aurinkoa kevääseen,ja ei kun kohti uusia seikkailuja.